Polkujuoksun MM-kisat Portugalissa. Sijoitus 15. tosi kovassa porukassa. Juoksu kulki tosi mukavasti ilman suurempia ongelmia. Todella kuuma oli ja parissa pitkässä mäessä hoiperreltiin aika lailla, kun nesteet oli aika vähissä. Mäen päällä onneksi huolloissa sai tankattua hyvin jonka jälkeen juoksu kulki taas tosi hyvin. Pientä taisteluarpeakin tuli kun 60 km kohdalla tuli kaaduttua. Tavoite Top20 joukkoonkin onnistui ja kaikki ruotsalaisetkin jäi tulosluettelossa taakse.

IAU 100 km World Championships. Finnish national record and 16th place. 39:22, 38:58, 38:57, 39:18, 39:30, 40:25, 41:10, 42:22, 43:34, 42:40. Puoliskot 3.16.05 ja 3.30.11. Tavoitteena kisaan oli lähteä 4 min/km vauhtia ja toivoa, ettei tulisi lopussa pahaa kanttausta. Haaveissa oli myös Anssi Raittilan SE:n 6:56:49 alitus vuodelta 2008. Alussa takareisissä selkeästi tuntui vielä Portugalin kisa 4 viikon takaa. Ekan kympin jälkeen kone lähti kuitenkin toimimaan ja jouksu kulki vaikka jalat jäykät olivatkin. Samaan vauhtiin osui sopivasti muitakin pohjoismaalaisia (Jonas Buud, Fritjof Fagerlund, Elov Olsson, Didrik Hermanssen). Enemmän ja vähemmän mentiinkin porukassa 50 km asti. Alkuvauhti oli ehkä aavistuksen liian reipasta itselle, mutta houkutus jäädä hyvään porukkaan taistelemaan sijoituksista oli liian suuri. Vauhti porukassa oli kuitenkin sopivaa ja kun ei itse tarvinnut huolehtia vauhdinpidosta matka sujui kuin siivillä. 50 km väliaika olikin 3:16:05, eli melkein 4 min oli jo hyvää 4 min/km vauhtiin. 50 km kohdilla vauhti alkoi jo painamaan ja oli pakko tiputtaa vauhtia ja toisaalta tuon 4 min edun turvin tiesin, että toiselle puoliskolle riittäisi n. 4:20 vauhti SE aikaan. 60 km eteenpäin vauhti ei kuitenkaan tipahtanut niin paljoa kuin pelkäsin, vaan pystyin juoksemaan loppuun asti. Vaikeat kilometrit olivat 70-90 km välillä, jossa etureisissä alkoi jo matkanteko painamaan ja vauhti hieman uupumaan. Toinen puolikas meni kuitenkin sen suuremmitta ongelmitta aikaan 3:30:11. Viimeisellä kympillä taas jaksoi hieman enemmän puristaa kun oli kamppailua sijoituksista muiden pohjoismaalaisten kanssa. Elov paineli viimeisen 15 km sellaista lentoa,ettei vauhtiin ollut mitään asiaa, mutta Fritjofin ja Hermanseniin ei jäänyt kuin n. 1 min eroa, jonka olisi voinut saada kiinni, jos olisi ollut vielä lopussa jalkoja jäljellä:) Vaikka top ten sijoitus jäi 2 min päähän aikaan olen todella tyytyväinen. Tavoite oli päästä lähelle 6:55 aikaa, joten mentiin 10 min alle tavoiteen ja 20 min alle oman enkan.

Pyhä Rando reittiä mukaillen ensimmäinen pitkä skimo reissu offareilla. Aurinkoinen ja lämmin keli, joten oli mukavaa painella rauhallista vauhtia. Loppuun vielä muutama sykkeennostatus rinteen puolella.

Vaarojen maraton 1-sija ja reittienkka Heti startista täysillä liikkeelle. Parin kilsan jälkeen sitten rauhoitettiinkin tahtia. 3 km tiepätkällä vain Anjalan Topi jäi seuraamaan. 30 km asti mentiinkin sitten Topin kanssa yhtä matkaa. Kiviniemen lossilla piti melkein minuutin odotella kyytiä kun ei ollut venettä tai lossia heti tarjolla. Ryläyksellä jaloissa alkoi viime viikkojen kisaputki tuntumaan ja menoa ei ollutkaan enää hirveän kevyttä. Ryläyksen pätkä tuli kuitenkin hyvin, kun keli oli kuiva, eikä puitakaan ollut kaatunut reitille. 30 km kohdalla kun käännyttiin tielle alkoi Topi jäämään peesistä ja sitten seuraavalla kilometrillä tuli 2 kertaa kaaduttua kun keskittyminen herpaantui. Sen jälkeen vauhtia piti vähän rauhoitella ja keskittyä taas tekemiseen. Loppumatkan tiepätkät tultiin reippaasti, mutta melko jäykkää meno oli. Viime vuonna tiepätkät tuli huomattavasti kevyemmin. Loppunousussa vielä kaikki peliin ja yrityksenä nopeimman nousijan titteli. Loppunousu tulikin koko porukan nopeiten vähän reiluun 12,5 minuuttiin.

100 km MM-kisat Winschotenissa, sijoitus 30. Väliajat: 00:41:21 00:40:38 00:41:05 00:40:54 00:41:03 00:41:39 00:42:34 00:45:46 00:47:43 00:44:34 07:07:13 Viime viikon reippaan Nuuksion lenkin jäljiltä oli hieman kysymysmerkki miten homma lähtee kulkemaan. Loppuviikosta kuitenkin jalat tuntui jo ihan kevyiltä. Pientä flunssaakin oli viikolla ilmassa, jonka takia tuli pidettyä pari kokonaista lepopäivääkin, joka varmasti hieman nopeutti palautumista. Kisan alla fiilis oli kuitenkin jo hyvä ja jalat tuntui ihan letkeiltä. Kisa lähti hyvin alkuun käyntiin. Lähdettin Vaittisen Markon kanssa tekemään taivalta alkuun oli hieman jännityksen ja tankkauksen takia vaikeuksia saada konetta käymään, mutta ekan kympin loppupuolella, kun koneet oli saatu kunnolla käymään juoksu alkoi jo tuntumaan ihan hyvältä. Huoltotaktiikkana oli ottaa omasta huollosta joka kierroksella yksi 0,5l pullo urkkajuomaa ja yksi geeli toisen kierroksen jälkeen. Keli oli lähdössä todella mainio, n.15 C, raikas ilma ja aurinko pilvessä. Toisella kympillä juoksu alkoikin kulkemaan ja Markon kanssa koko ajan toppuuteltiin, ettei mopo lähde heti alussa käsistä. Tarkoituksena oli lähteä painelemaan n.41 min kierroksia (4:06 min/km) niin kauan kuin pystytään ja sitten lopussa toivoa, ettei vauhti pahasti hyydy. Toinen kymppi olikin nopein 40:38 ja tuntumaltaan parhaan tuntuinen. Kolmannella kympillä oli taas henkisesti vähän vaikeampi, aika kuitenkin targetissa 41:05. 4. kymppi oli taas tuntumaltaan parempi ja vauhtikin oli vielä hyvin kohdillaan 40:54. Mara väliaika n.2:52 eli hyvin oltiin vielä tavoitevauhdissa ja tuntumakin oli sellainen, että kisa on vasta alussa, kuten pitääkin tässä vaiheessa olla. Viides kymppi 41:03 ja tuntumakin oli vielä ihan kohtalainen. 50km väliaika 3:25 eli hyvin oltiin vielä SE vauhdissa, tosin enpä tuota SE:tä missään vaiheessa pitänytkään realistisena tavoitteena, koska aina ennen toisella puoliskolla on tullut reilusti minuutteja takkiin. 50km asti tultiin yhtä matkaa Markon kanssa. Muutaman kerran Marko jäi muutaman metrin juomapisteellä, mutta kuroi välin aina nopeasti kiinni. Alkumatka menikin mukavasti, kun rupateltiin välillä mukavia ja ihmeteltiin kun varmaan 40 kaveria oli meidän edellä vaikka mentiin eka puolikas 6:50 loppuaikaan tähtäävää vauhtia. 50km kohdilla alkoi jo matka hieman painaa ja vauhtikin alkoi rauhoittumaan 41:39. Marko jäi jossain näillä kilometreillä omasta vauhdista ja loppumatka mentiinkin sitten omaa vauhtia. Jossain näillä kohdilla naisten voittajakin tuli meistä ohi ja meni muuten aika vauhdikkaasta ohi, tosin eipä päässyt karkaamaan horisonttiin vaan ohituksen jälkeen eroa ei tullut kuin n.100m ja pitkän matkaa tämä ero pysyikin samana. Markon kanssa hetken aikaa kyllä katsottiin toisiamme, kun tajuttiin, että naisten kärki meni juuri äsken heittämällä ohi ja vielä tosi lennokkaalla askeleellakin. Kuudes kymppi 41:39 meni vielä ilman suurempia ongelmia, mitä nyt vauhti alkoi hieman hidastumaan. Tosin tämä oli odotettavissakin ja alkumatka menikin yllättävän pitkälle vauhdikkaasti ja hyvän tuntuisesti. 70-90 km välille 45:46, 47:43 osuikin vaikeimmat hetket. Tässä kohdin alkoi olla pientä nestehukkaa ja energiavajetta. Seuraavilla kierroksilla lisäsin juomista ja otin juomaa myös järjestäjien vesipisteeltä. Pientä kramppien poikasta alkoi välillä ilmetä. Hieman ehkä tässä vaiheessa alkoi tulla hyvä olo puseroon ja aloin ennemmin varmistelemaan 7:15 alitusta kuin päättömästi hakemaan 7h alitusta. Tässä vaiheessa pää sen verran pehmeni, että annoin luvan ottaa välillä muutaman kävelypätkänkin. 85 km jälkeen ekstra juominen alkoi vaikuttamaan ja fiiliskin alkoi taas paranemaan. Viimeisellä 15 km matkalla virkistyin sen verran, ettei enää tarvinnut ottaa kävelypätkiä. Viimeisen kympin häämöttäessä alkoi jo toisaalta henkisestikin helpottamaan, kun päässä alkoi olla ajatuksia, että täältä päästään kohta poiskin. Viimeiselle kierrokselle lähdettäessä alkoi kuulua yleisön kannustusta ja nopea vilkaisu taakse ja siellähän olikin Buud tulossa maaliin. Vähän kävi mielessä himmata vauhtia sen verran, että pääsisi Buudin kanssa samoihin kuviin. Sen verran kuitenkin oli etumatkaa, että en tullut kierroksella ohitetuksi. Viimeisellä kierroksella tultiinkin sitten 7:10 aikaa varmistellen, kun fiiliskin oli hieman parantunut pystyi vikasta kierroksesta jo hieman nautiskelemaan. Maalissa aikaan 7:07:13. Aikaan olin todella tyytyväinen ja juoksukin kulki tosi hyvin. Koskaan ennen ei ole tullut 70 km asti ilman ongelmia ja viimeisellä kympillä tuli hieman piristyttyä hieman heikomman jakson jälkeen. Tällä kertaa ei ollut vatsan kanssa mitään ongelmia ja kaikki juomakin upposi matkalla tosi hyvin. Urheilujuomaa meni matkalla reilut 4.5l ja siihen päälle jonkin verran vettä järjestäjien huollosta. Geelejä meni yhteensä 8 kpl, joten hiilareita upposi n.70-80g/h.

Pyhällä Tunturimaraton 43 km ja 1150 nousumetriä. Aikaa reitillä meni 3:34'06 ja tuloksena 1-sija. Viime vuoden aikaan taisi tulla 7 sek parannusta. Vähän meinasi mennä lopussa tiukoille kun maaliviivaa olis siirretty 50 m eteenpäin. Alkumatka mentiin 25 km asti yhdessä Kortelaisen Joonaksen kanssa jutustellessa mukavia. Kummasti molemmilla oli muistikuvia, että reitti oli paljon kivisempi ja teknisempi kuin viime vuonna tai sitten aika oli vain kullannut muistot. Kuukauden tiukka kisatahti on kyllä sen verran vaatinut veronsa, että tarkoitus oli lähteä katselemaan alkuun muiden vauhtia ja lisätä sitten loppumatkalla vauhtia. 25 km kohdalla, kun käännyttiin pienemmältä polulta latupohjalla lisäsin reilusti vauhtia ja Joonas tipahtikin kyydistä ja kilometrin jälkeen takaa tulevia ei näkynyt enää pidemmilläkään suorilla. Loppumatka tultiin sitten pitäen reipasta vauhtia ja koittaen vältellä kaatumisia. Alkumatka oli tultu sen verran kevyen tuntuisesti, että en oikein uskonut, että alle viime vuoden ajan ehdittäisiin maaliin. Loppunousun alla 40 km kohdalla kuitenkin laskin, että ihan siinä ja siinä on että ehditäänkö. Hirveään loppukiriin se ei kuitenkaan innostanut vaan ajattelin vain tulla reippaasti maaliin ja katsoa mihin kellot pysähtyy. Viimeisessä laskussa pohja oli paikoin hieman pehmeämpää kuin viime vuonna, joten siinä pystyi tulemaan reippaampaa kyytiä alaspäin. Viimeisellä 300m kohdalla vilkaistessa kelloa oli jo varma, että nyt ehditään alle 3:44 ajan, mutta maaliviivaa olikin sen verran siirretty kauemmas, että sekunnit lipsahti pääle. Hyvin tyytyväinen täytyy olla menoon. Jalka nousi vielä kohtalaisesti, vaikka kieltämättä varsinkin kivikoissa huomasi, että jalka ei ollut ihan herkimmillään, joten meno oli paikoin melko kankeata. Taktiikassa tuli kuitenkin pysyttyä hyvin kisan aikana vaikka välillä meinasi vähän mopo karata käsistä niin sain pidettyä vauhdin kurissa.

Nuuksio Classic 1-sija Suunnitelmana oli lähteä keräämään hyviä Trail Tourin pisteitä ja mahdollisuuksien mukaan yrittää säästellä mahdollisimman paljon, koska ensi viikolla on ohjelmassa 100 km MM-kisat Hollannissa. Keli oli sen verran kostea, etten uskonut kenenkään lähtevän hirmuiseen vauhdinpitoon alussa. No väärin luulin Monosen Janne lähti heti paukusta täysiä liikkeelle reittiennätys mielessä. Eipä siinä sitten muuta kuin roikuttiin kärkiporukassa alun aika napakkaa vauhtia. Aika pian kärkiporukka pieneni 4 henkeen. Minä, Mononen, Nokelainen ja Tomi. Reilun 5 km jälkeen vauhti sentään hieman rauhoittui alun hurjastelusta. Solvallan mäessä Nokelainen heitti, että juostaan ylös asti. No tokihan se oli haaste otettava vastaan ja juosten tultiin lopulta mäen päälle asti. Sen verran hyvää kannustusta oli mäen päällä, että loppupätkä tulikin kannustuksen myötä jo vähän helpommin. Mäen päällä sitten hetken aikaa puhalleltiin, otettiin taas vähän rauhallisemmin ja väistettiin reitille mutaan juuttunutta pakua. Jossain vaiheessa ennen Solvallaa tuli kalliolla kaaduttua ekan kerran. Polvi otti kaatumisessa hieman osumaa, mutta eipä tuo enää matkan varrella haitannut, kun päästiin taas kaatumisen jälkeen vauhtiin. Hetken aikaa tosin piti ottaa vähän varovaisemmin, kun tuli vähän polvea säästeltyä. Kaatumisessa myös numerolappu, joka oli shortseissa kiinni repesi yläkulmasta, kun tuli vettäkin taivaalta lappu oli alkoi olla jo melko pehmeä. Myöhemmin tästä tuli vähän ongelmia, kun läpimärän numerolapun kulma irtosi parikin kertaa matkan varrella ja tätä piti hieman paikkailla. 15 km jälkeen, kun tullaan teknisemmälle ja kaikkien pienipiirteisimmille poluille reitllä Janne laittoi kaasun pohjaan ja yritti hajottaa kärkiporukkaa. Parin kilsan jälkeen Tomi ja Jussi alkoikin tippumaan kyydistä, kun itse pysyin hädin tuskin vielä Jannen vauhdissa. Muutaman kerran ero meinasi revetä jo muutamaan sekuntiin, mutta sain aina eron kurottua kiinni. Polku oli hyvin kapea ja monesti puun oksat tulivat reilusti polun puolelle. Monta kertaa pitikin mennä oksaviidakkoon kädet ylhäällä ja silmät kiinni, niin että sai suurimmat oksat työnnettyä sivuun. Pari kertaa tuli tosin kuusen oksa mukavasti naamalle vastapalloon, kun edellä menijä oli työntänyt oksaa sivuun. Puolimatkassa rymyäminen oli hieman rauhoittunut, kun Janne oli saanut kärkiporukan hajoitettua. Tässä vaiheessa Janne totesi, että ollaan hieman reittienkka aikataulua jäljessä, väliaika taisi olla n. 1:36. Sen verran itsellä tuntui hieman vaikealta siinä kohtaa, että ei kyllä reittienkka käynyt mielessäkään, joten päätiin vain peesailla Jannea ja antaa hänen pitää huolta vauhdista. Oma tavoite, kun oli vain kerätä reilusti Trai Tour pisteitä ja takaraivossa oli koko ajan ensi viikon 100 km MM-kisat, jonne pitäisi säästää mahdollisimman paljon paukkuja. 26 km kohdalla tultiin huoltopisteelle, jossa Jannella oli tankattu pullo valmiina. Itsellä oli tässä kohdin ainoa suunniteltu tankkaus, jossa piti yksi 0,5l vesipullo tankata vesipisteellä. Janne oli sen verran ystävällinen, että hidasti hieman vauhtia ja jäi odottelemaan meikälaisen tankkausta ja huoltopisteen jälkeen jatkettiinkin taas yhtä matkaa. 27 km kohdalla kokeilin ensimmäisen kerran siirtyä kärkeen ja siinä samassa lisäsin vähän vauhtiakin. Edellinen muutaman kilsan pätkä oli tultu sen verran rauhallisemmin, että itsellä oli taas hieman enemmän virtaa, joten päätin kokeilla miten Janne reagoi vauhdin lisäykseen. Tässä kohdin oli vielä sopivasti pitkä pätkä hiekkatietä ja isompaa polkua, jonka tiesin sopivan itselleni parhaiten. Aika pian eroa alkoikin tulla muutamia sekunteja ja parhaimmillaan se taisi olla jo 5-10 sek. Tässä vaiheessa tosin oma veto alkoi jo hieman hyytymään ja eroa ei enää tullut lisää, kun Janne pystyi koko ajan seuraamaan näköetäisyydellä. Melko pian tulikin sitten yhdessä ojan ylityksessä vähän arvioitua väärin suon kantavuutta, kun en jaksanut hypätä koko ojan yli. No siellä oltiinkin sitten munia myöten suossa ja vauhti pysähtyi kuin seinään. Tässä kohdin Janne saikin lopulta meikäläisen kiinni ja kysäisi, että pääsenkö ylös? Onneksi vieressä oli pitkospuut, johon nojata, josta sitten päästiin lopulta melko pian ylös. Tämän jälkeen sain kelattua eron kiinni ja sen jälkeen oli taas Jannen vuoro kaatua. Viimeisessä huollossa kuitenkin oltiin taas yhdessä. Pian tämän jälkeen tultiinkin 35 km kohdille ja viime vuosi palaili mieleen, kun Janne lähti kuin raketti meiltä muilta karkuun n. 35 km kohdilla. Ajattelin nyt kokeilla sitten sitä samaa taktiikkaa, kun oli taas hieman palautunut edellisestä vedosta ja suossa rämpimisestä. Lisäsin kaasua minkä jaloista lähti ja metri metriltä Janne alkoi jäämään kauemmas. Parin kilsan vedon jälkeen eroa alkoi jo olla 10-20 sek, niin että Jannea ei enää näkynyt takaa jokaisella vilkaisulla. 4-5 km ennen maalia takaa ei enää näkynyt enää ketään ja oma vetokin alkoi jo tuntua jaloissa, niin että hieman tiputin vauhtia niin, että jaksaa kuitenkin tulla reippaasti maaliin asti. Tässä kohdin aloin katsomaan kelloa ja huomasin, että aika keveylläkin vauhdilla päästäisiin alle reittienkan. Viimeisellä 4 km matkalla kilometrit tuntuivat pitkiltä, vaikka ihan täysiä ei enää tultukaan, kun samalla pieni krampin oireita alkoi olla takareisissä. Viimeiset kilsat tuli kuitenkin ilman suuria ongelmia koko ajan taakse vilkuillessa. Siinä vaiheessa, kun kisakeskuksen kuulutuksen alkoivat kuulua alkoi henkisesti helpottamaan, koska tästä ei enää voisi olla paljoa matkaa jäljellä. Viimeiselle hiekkatielle käännyttäessä vielä vilkaus kelloon ja toteumus, että alle 3:10 tullaan reilusti ja sitten maalisuoralla pystyikin jo tuulettelemaan, kun aikaa reittienkkaan oli sen verran paljon.

NUTS Pallas-Hetta 55 km 4:44:00 Reitti kyllä kaikkien hehkutuksien arvoinen. Upeat maisemat, mukavan vaihtelevaa polkua, korkeuseroja ja sääkin oli suosiollinen auringon paisteineen. Kisasta jäi todella hienot fiilikset. Oma tuntuma kisan aikana oli hyvä, missään vaiheessa kisassa ei ollut suurempia vaikeuksia. Hyvin pystyi kontrolloimaan omaa vauhtia, kun muihin oli sen verran etumatkaa, eikä tarvinnut ihan 110% puristaa koko ajan. Startissa tuli lähdettyä ensimmäiseen mäkeen vähän turhankin reippaasti. Ensimmäisen mäen piti olla melko loivaa ja juostavaa mäkeä. No pitihän se mäki juosta ylös asti. No jälkeenpäin selvisi, että reitti oli vaihtunut viime vuodesta ja nyt juostu mäki olikin huomattavasti jyrkempi. Kyllähän siinä mäessä jossain vaiheessa mietitytti, ettei tämä ihan juostavalta vaikuta. Ekaan nousuun kertyi 400m nousumetriä ja tämä tuli vedettyä turhankin reippaasti ylös. Eroa mäen päällä olikin muihin kertynyt jo muutamaan minuuttiin. Tämän jälkeen oli itsekin pakko hieman rauhoittaa tahtia, kun muita ei enää takana näkynyt. Ensimmäisellä 15 km matkalla kertyi noin puolet koko matkan nousumetreistä. Tämän lisäksi pohja oli todella terävää rakkakiveä, jota varsinkin alas tullessa joutui ottamaan todella varovaisesti, kun terävät kivet tuntuivat jalanpohjissa. 15 km kohdilla jalanpohjat alkoivatkin olla jo aika kovilla rakassa juoksemisesta. 20 km paikkeilla onneksi rakka loppui ja polku muuttui pehmeämpi pohjaiseksi poluksi, jonka jälkeen jalnapohjatkaan ei olleet enää niin kovilla. 24 km kohdilla oli ensimmäinen huolto, jossa ohjelmassa oli juomapullojen tankkaus ja pari palaa suklaata tuli otettua samalla suuhun. Seuraava 20 km siivu toiselle ja viimeisellä huoltopisteelle meni omaa reipasta vauhtia, ylämäissä välillä kävelle, kun välillä tahtoi sykkeet sen verran nousta, että oli pakko keventää rasitusta jyrkimmissä ylämäissä. Pyhäkeron nousun jälkeen olikin enää laskettelu leveää polkua pitkin alas huoltoon, jossa pullojen täyttö ja pari suklaapalaa ja taas matka jatkui. Polkua oli enää 2 km jäljellä, jonka jälkeen alkoi 10 km tieosuus. Tiesin tämän sopivan itselle ja viimeinen kymppi tulikin tiputeltua 4:15-4:30 kilometri vauhdein. Tie osuudella tiesin, että 4:45 aikaan on mahdollisuudet, jos vain jaksaa puristaa viimeisen tiepätkän reippaasti. Tiesosuus kulkikin ihan mallikkaasti ja sain pidettyä vauhtia yllä ja lopussa 4:45 alittuikin tasan minuutilla. Filiikset kisan jälkeen on todella korkealla. Koko kisan ajan pystyi kontrolloimaan kisaa, vaikka tosin takaa tulevien väliajoista ei ollut kisan aikana mitään tietoa. Kun pystyi itse määräämään vauhdin ei tarvinnut ihan koko ajan puristaa sata lasissa, jonka heti kisan jälkeen huomasi, että palautuminen lähtee hyvin käyntiin, kun pystyi heti kisan jälkeen syömään kiinteätä ruokaakin. Seuraava viikko meneekin sitten kevyesti palautellessa ja herkistellessä Kalevan Kisojen ratakympille.

Vaarojen Maraton 43km 1.sija Ekan kilometrin jälkeen olinkin jo yksin kärkiporukassa ja loppumatka tulikin sitten yksin juostessa retkisarjalaisia ohitellessa. Ekat 5 km oli helppoa polkua ja alamäkeä, jota oli kevyt päästellä. 20 km asti polkua oli enemmän, joka oli kuitenkin hyvinkin juostavaa. Tuntuma oli koko ajan ihan hyvä eikä mitään suurempia ongelmia ollut. 20-30km välillä oli vaikein ja teknisin pätkä. Juurakot ja kalliot olivat paikoin aamun kosteudesta liukkaita ja kerran käytiinkin polvillaan, muttei mitään pahempaa käynyt. Alamäet varsinkin piti ottaa todella varovaisesti ja sykkeet pääsivät hieman laskemaan tällä pätkällä, kun tultiin varovaisesti. Pitkospuiden risteyksessä oli ainoa paikka, jossa hieman etsittiin reittiä siellä oli jo 10 hengen porukka suunta hukassa. Pikainen vilkaisu karttaan ja pitkospuilta päätettiin lähteä oikealle, joka oli oikea suunta. Tässä meni n.1,5min hukkaan, joten sen verran voi jossitella, että ilman eksymistä olisi reittienkka ollut lähellä. 33km jälkeen päästiin hiekkatielle, jossa päästettiin urku auki. Jalka tuntui vielä kevyeltä, kun Ryläyksen pätkällä tuli vähän säästeltyä ja otettua varovaisesti. 33-38km tiellä tultiinkin jokainen kilometri alle 4 min/km vauhtia. Lopussa oli vielä kaksi ylämäkeä. Eka mäki tuli otettua vähän turhan kovaa ja sen jälkeen alamäki oli vaikea tönköistä jaloista johtuen. n.1km tiepätkällä ennen vikaa nousua sain sen verran palauteltua, että päätin nousun alla laittaa All-in ja juostaan koko viimeinen nousu vaikka väkisin. Alkupätkä nousua menikin vielä ihan hyvin, mutta jossain välissä alkoi tuntumaan etteikö nousu koskaan lopu. Ylämäen jäljiltä reidet oli niin tukossa, ettei lyhyillä tasaisilla pätkillä rennosta juoksemisesta tullut yhtään mitään. Vauhti tuntui kevyeltä hölkältä, kun jalat eivät vain totelleet. Viimeiset metrit tulivat kuitenkin yllättävän nopeasti vastaan ja jaksoin lopulta koko nousun juosta ajalla 13:14. Loppuaika maalissa 3:37:33.

Pyhä tunturimaratonin 1-sija. Kulku oli ihan kohdillaan. Ekat 15km mentiin 5 hengen porukassa ja tunnusteltiin muitten menoa. 17km jälkeen alkoi latupohja, joka oli hyvin juostavaa. Tässä sai tehtyä hyvin eroa muuhun porukkaan ja 21km juomapisteen muuta porukkaa ei enää näkynytkään takana. Loppumatka olikin sitten yksin juoksua, mutta piti kuitenkin tulla aika kovaa vauhtia, kun ei ollut mitään tietoa paljonko taakse oli eroa. Sen verran oli tietoa kuitenkin, että ainakin minuutti on eroa, koska muita ei näkynyt takana. Viimeisessä nousussa ja laskussa pystyi jo vähän katselemaan maisemia, kun oli reilusti eroa muihin. Lopussa tiputeltiin sitten kevyesti laskettelurinnettä maaliin. http://www.trailrunning.fi/tunturimaraton-kerasi-polkujuoksijat-pyhalle/