Biegi przełajowe 3:07'59.4 Średnie tętno 158 ud./min, 41,78 km
Nuuksio Classic 1-sija
Suunnitelmana oli lähteä keräämään hyviä Trail Tourin pisteitä ja mahdollisuuksien mukaan yrittää säästellä mahdollisimman paljon, koska ensi viikolla on ohjelmassa 100 km MM-kisat Hollannissa. Keli oli sen verran kostea, etten uskonut kenenkään lähtevän hirmuiseen vauhdinpitoon alussa. No väärin luulin Monosen Janne lähti heti paukusta täysiä liikkeelle reittiennätys mielessä. Eipä siinä sitten muuta kuin roikuttiin kärkiporukassa alun aika napakkaa vauhtia. Aika pian kärkiporukka pieneni 4 henkeen. Minä, Mononen, Nokelainen ja Tomi. Reilun 5 km jälkeen vauhti sentään hieman rauhoittui alun hurjastelusta. Solvallan mäessä Nokelainen heitti, että juostaan ylös asti. No tokihan se oli haaste otettava vastaan ja juosten tultiin lopulta mäen päälle asti. Sen verran hyvää kannustusta oli mäen päällä, että loppupätkä tulikin kannustuksen myötä jo vähän helpommin. Mäen päällä sitten hetken aikaa puhalleltiin, otettiin taas vähän rauhallisemmin ja väistettiin reitille mutaan juuttunutta pakua. Jossain vaiheessa ennen Solvallaa tuli kalliolla kaaduttua ekan kerran. Polvi otti kaatumisessa hieman osumaa, mutta eipä tuo enää matkan varrella haitannut, kun päästiin taas kaatumisen jälkeen vauhtiin. Hetken aikaa tosin piti ottaa vähän varovaisemmin, kun tuli vähän polvea säästeltyä. Kaatumisessa myös numerolappu, joka oli shortseissa kiinni repesi yläkulmasta, kun tuli vettäkin taivaalta lappu oli alkoi olla jo melko pehmeä. Myöhemmin tästä tuli vähän ongelmia, kun läpimärän numerolapun kulma irtosi parikin kertaa matkan varrella ja tätä piti hieman paikkailla.
15 km jälkeen, kun tullaan teknisemmälle ja kaikkien pienipiirteisimmille poluille reitllä Janne laittoi kaasun pohjaan ja yritti hajottaa kärkiporukkaa. Parin kilsan jälkeen Tomi ja Jussi alkoikin tippumaan kyydistä, kun itse pysyin hädin tuskin vielä Jannen vauhdissa. Muutaman kerran ero meinasi revetä jo muutamaan sekuntiin, mutta sain aina eron kurottua kiinni. Polku oli hyvin kapea ja monesti puun oksat tulivat reilusti polun puolelle. Monta kertaa pitikin mennä oksaviidakkoon kädet ylhäällä ja silmät kiinni, niin että sai suurimmat oksat työnnettyä sivuun. Pari kertaa tuli tosin kuusen oksa mukavasti naamalle vastapalloon, kun edellä menijä oli työntänyt oksaa sivuun. Puolimatkassa rymyäminen oli hieman rauhoittunut, kun Janne oli saanut kärkiporukan hajoitettua. Tässä vaiheessa Janne totesi, että ollaan hieman reittienkka aikataulua jäljessä, väliaika taisi olla n. 1:36. Sen verran itsellä tuntui hieman vaikealta siinä kohtaa, että ei kyllä reittienkka käynyt mielessäkään, joten päätiin vain peesailla Jannea ja antaa hänen pitää huolta vauhdista. Oma tavoite, kun oli vain kerätä reilusti Trai Tour pisteitä ja takaraivossa oli koko ajan ensi viikon 100 km MM-kisat, jonne pitäisi säästää mahdollisimman paljon paukkuja. 26 km kohdalla tultiin huoltopisteelle, jossa Jannella oli tankattu pullo valmiina. Itsellä oli tässä kohdin ainoa suunniteltu tankkaus, jossa piti yksi 0,5l vesipullo tankata vesipisteellä. Janne oli sen verran ystävällinen, että hidasti hieman vauhtia ja jäi odottelemaan meikälaisen tankkausta ja huoltopisteen jälkeen jatkettiinkin taas yhtä matkaa.
27 km kohdalla kokeilin ensimmäisen kerran siirtyä kärkeen ja siinä samassa lisäsin vähän vauhtiakin. Edellinen muutaman kilsan pätkä oli tultu sen verran rauhallisemmin, että itsellä oli taas hieman enemmän virtaa, joten päätin kokeilla miten Janne reagoi vauhdin lisäykseen. Tässä kohdin oli vielä sopivasti pitkä pätkä hiekkatietä ja isompaa polkua, jonka tiesin sopivan itselleni parhaiten. Aika pian eroa alkoikin tulla muutamia sekunteja ja parhaimmillaan se taisi olla jo 5-10 sek. Tässä vaiheessa tosin oma veto alkoi jo hieman hyytymään ja eroa ei enää tullut lisää, kun Janne pystyi koko ajan seuraamaan näköetäisyydellä. Melko pian tulikin sitten yhdessä ojan ylityksessä vähän arvioitua väärin suon kantavuutta, kun en jaksanut hypätä koko ojan yli. No siellä oltiinkin sitten munia myöten suossa ja vauhti pysähtyi kuin seinään. Tässä kohdin Janne saikin lopulta meikäläisen kiinni ja kysäisi, että pääsenkö ylös? Onneksi vieressä oli pitkospuut, johon nojata, josta sitten päästiin lopulta melko pian ylös. Tämän jälkeen sain kelattua eron kiinni ja sen jälkeen oli taas Jannen vuoro kaatua. Viimeisessä huollossa kuitenkin oltiin taas yhdessä. Pian tämän jälkeen tultiinkin 35 km kohdille ja viime vuosi palaili mieleen, kun Janne lähti kuin raketti meiltä muilta karkuun n. 35 km kohdilla. Ajattelin nyt kokeilla sitten sitä samaa taktiikkaa, kun oli taas hieman palautunut edellisestä vedosta ja suossa rämpimisestä. Lisäsin kaasua minkä jaloista lähti ja metri metriltä Janne alkoi jäämään kauemmas. Parin kilsan vedon jälkeen eroa alkoi jo olla 10-20 sek, niin että Jannea ei enää näkynyt takaa jokaisella vilkaisulla. 4-5 km ennen maalia takaa ei enää näkynyt enää ketään ja oma vetokin alkoi jo tuntua jaloissa, niin että hieman tiputin vauhtia niin, että jaksaa kuitenkin tulla reippaasti maaliin asti. Tässä kohdin aloin katsomaan kelloa ja huomasin, että aika keveylläkin vauhdilla päästäisiin alle reittienkan. Viimeisellä 4 km matkalla kilometrit tuntuivat pitkiltä, vaikka ihan täysiä ei enää tultukaan, kun samalla pieni krampin oireita alkoi olla takareisissä. Viimeiset kilsat tuli kuitenkin ilman suuria ongelmia koko ajan taakse vilkuillessa. Siinä vaiheessa, kun kisakeskuksen kuulutuksen alkoivat kuulua alkoi henkisesti helpottamaan, koska tästä ei enää voisi olla paljoa matkaa jäljellä. Viimeiselle hiekkatielle käännyttäessä vielä vilkaus kelloon ja toteumus, että alle 3:10 tullaan reilusti ja sitten maalisuoralla pystyikin jo tuulettelemaan, kun aikaa reittienkkaan oli sen verran paljon.